Moodboard, jossa on New York Times -lehden sivuja, lehtileikkeitä, käsin piirrettyjä luonnoksia, vihreitä värinäytteitä ja typografiaelementtejä sommiteltuna pöydälle.

Mitä varten me oikeastaan teemme moodboardeja? Onko niiden tarkoitus näyttää hyvältä vai paljastaa jotakin syvempää - tunnelma, ajatus, identiteetti, joka ei ole vamis trendi tai pelkkää estetiikkaa?

Voimmeko moodboardien avulla päästä eroon samankaltaisuudesta, josta kirjoitin vähän aikaa sitten? Mitä uutta syntyy, kun uskallamme kuratoida myös tunteita ja kokemuksia?

Se näyttää, mitä on löydetty, mitä opittu ja miten ajattelu on kehittynyt.

Samalla se tekee näkyväksi sisäisen maailman ja muotoilee luovan näkemyksen sellaiseksi, että muut voivat nähdä ja kokea sen.

Ihmiset rakastavat päästä pääsi sisälle, yrittää ymmärtää miten luovat aivosi toimivat. Meissä jokaisessa on vähän salapoliisin vikaa ja haluamme ratkoa arvoituksia.

Tee moodboardisi niin, että sieltä löytyy arvoituksia ratkaistavaksi - merkityksiä, liittymäkohtia historiaan, kirjoihin, elokuviin, mihin vain, mikä aidosti on inspiroinut luomaasi tuotetta tai palvelua.

Moodboard on työväline, ei itse lopputuote. Sen tarkoitus on auttaa suuntaamaan ajattelua ja sanoittamaan tahtotilaa ennen kuin mitään määritellään lopullisesti.

Kun ajattelet sanaa moodboard, assosioit sen ehkä heti Pinterestiin: loputtomasti kuvia, värejä, sävyjä, sitaatteja ja inspiroivia tunnelmia.

Mutta kun vastaan tulee aina uudelleen ne tutut samat trendit — beige minimalismi, Barbie-pinkki, “coastal grandmother” ja ilta-auringossa kylpevät italialaiset huvilat — on vaikea olla miettimättä, teemmekö todella uusia löytöjä vai toistammeko vain samaa estetiikkaa.

Alun perin moodboard ei ollut kauniiden kuvien kokoelma vaan konkreettinen työkalu, jonka avulla rakennettiin kokonaisia maailmoja.

Sen tarkoitus oli koota yhteen historian, kulttuurin ja merkityksen kerrokset ja ohjata suunnittelutyötä.

Hyvin tehty moodboard tallentaa tutkimisen ja oivallusten prosessin.

Pinterestin hakutulos, jossa näkyy useita sisustuskuvia beige minimalismi -tyylillä: neutraaleja sävyjä, pellavaverhoja, yksinkertaisia huonekaluja ja harmonisia huonetiloja. — Pinterestin hakutulos termillä “beige minimalismi”

MOODBOARDIN historia

Moodboardit ovat olleet käytännössä olemassa jo ennen kuin termi moodboard syntyi.

Taiteilijat, arkkitehdit ja muotoilijat kokosivat erilaisia luonnosvihkoja, ideakirjoja ja materiaaliarkistoja, jotka palvelivat samaa tarkoitusta.

Leonardo da Vincin luonnos noin vuodelta 1493, jossa on karkea piirros hevosesta ja ratsastajasta tykinlavetin akselien välissä; viivapiirros paperilla, diagonaaliset varjostukset taustalla. — *Leonardo da Vincin* luonnos- ja tutkimusvihot voidaan nähdä moodboardien varhaisina esiasteina.
Kuva: Open Art Images + Wikipedia Commons.

Moodboardit ovat myös läheistä sukua kollaaseille. Kollaasi perustuu rinnastamiseen eli kun erilaiset kuvat, tekstit ja materiaalit tuodaan vierekkäin, niiden välille syntyy uusia merkityksiä.

Kollaasin ydin oli, että mikään ei ole sattumanvaraista. Jokainen pala kytkeytyi aikaan, paikkaan ja symboliikkaan.

Historiallinen tieto kuvien alkuperästä ja ajasta oli hyvin olennaista. Taiteilijat valitsivat elementit esteettisin, emotionaalisin ja älyllisin perustein. Kuvat saattoivat menettää alkuperäisen kontekstinsa ja saada uuden merkityksen osana teosta.

Näin syntyi kerroksellisia kertomuksia, jotka kommentoivat yhteiskuntaa, politiikkaa ja henkilökohtaisia teemoja.

Kollaasit saattoivat sisältää esimerkiksi yhteiskunnallista kritiikkiä, ajankohtaisia tapahtumia tai tuoda näkyviin henkilökohtaisia teemoja.

Kollaasitekniikan juuret ulottuvat muinaiseen Kiinaan, jossa paperin keksimisen (n. 100 jKr.) jälkeen alettiin yhdistää erilaisia paperinpaloja taiteellisiin tarkoituksiin.

Myöhemmin 1900-luvun alun dadaistit ja kubistit tekivät tästä rinnastamisesta oman visuaalisen kielensä, jossa jokainen pala oli aina kytkeytyneenä aikaan, paikkaan, ilmiöön tai symboliikkaan.

Esimerkiksi cubistitaiteilijat Georges Braque ja Pablo Picasso yhdistivät maalauksiinsa paperia, kangasta, valokuvaleikkeitä ja muita arkisia materiaaleja.

Kollaasille oli ominaista myös se, että se ei pyrkinyt harmoniaan vaan jännitteeseen. Kontrasti oli yhtä tärkeää kuin sopusointu. Ja juuri siksi teokset tuntuivat eläviltä. Sommittelu synnytti visuaalista dynamiikkaa, joka teki katsomisesta aktiivista: katsoja joutui etsimään yhteyksiä ja ratkomaan arvoituksia.

Juuri tästä perinnöstä moodboard saa voimansa. Kun kuvien alkuperä ja merkitys tunnetaan, niistä muodostuu kerroksellinen kieli. Kun taas tausta sivuutetaan, kollaasi ja moodboard menettävät sen, mikä tekee niistä ajattelun välineen.

1940–60-luvuilla moodboardit vakiintuivat muodin sisällä tiimien väliseksi työkaluksi.

1980-luvulla “moodboard” myös terminä vakiintui käyttöön ja yleistyi myös graafisessa suunnittelussa, jossa kuvien, typografian ja värien avulla voitiin nopeasti testata ja vertailla erilaisia suuntia.

Moodboardin perimmäinen rooli pysyi kuitenkin samana eli se toimi ajattelun ja päätöksenteon apuvälineenä.

Aiemmin moodboard syntyi hitaasti. Materiaalia etsittiin kirjastoista, arkistoista ja vanhoista painetuista kuvastoista, ja juuri se vaivannäkö teki löydöistä ainutlaatuisia.

1900-luvun alussa moodboardeja käytettiin etenkin sisustuksessa ja muodissa.

Suunnittelijat kokosivat asiakkaille paneeleita, joihin he liittivät kuvia, kangaspaloja ja muita materiaalinäytteitä havainnollistamaan tunnelmaa, tyyliä ja värimaailmaa.

Kyse oli fyysisistä “todisteista”, joiden avulla viestittiin asiakkaalle miltä tila tai mallisto tulisi tuntumaan (tear sheet -kulttuuri).

Moodboard teki näkyväksi suunnittelijan mielenliikkeet.

Moodboard ei ollut vain havainnollistamista varten vaan ajattelun apuväline – keskustelu, väite, prosessi.

MOODBOARDIN muuttuminen ESTETIIKAKSI

Digitaalisten alustojen (esim. Pinterestin, Instagramin, Are.nan, Cosmoksen jne) aikakausi muutti moodboardin luonnetta. Kuvien yhteensopivuus ja “vibe” (eli tunnelma, joka näyttää hyvältä, mutta ei kerro juuri mitään) tulivat tärkeämmiksi kuin kuvien alkuperä, merkitys ja konteksti.

Tekoäly lisää helppoutta entisestään. Tekoäly voi hetkessä generoida kymmeniä variaatioita samasta teemasta. Helppous on houkuttelevaa, mutta se tekee moodboardeista entistä pintapuolisempia ja samanlaisia.

Moodboardeista onkin tullut nykyajan kiiltokuvakansioita, joihin sisällytetään vain kuvia ilman, että annetaan ajatustakaan sille, miksi kuvat ovat valikoituneet moodboardiin. Moodboardit ovat luovan työn teatteria.

“Our moodboards today are not inspiration, they are intellectual junk food masquerading as haute creative cuisine. And like any fast fashion, it's designed for immediate satisfaction while slowly degrading your creative metabolism.”

- Copenhagen Moodboard

Kyse on homogeenistumisesta eli samat kuvat kiertävät moodboardista toiseen, koska kaikki käyttävät samoja lähdemateriaaleja.

Tästä kaikesta on konkreettisesti seurannut:

kontekstin katoaminen -> kuvan ajankohta ja paikka tekijänoikeuksineen on jätetty pois
referenssilooppi eli viitataan viittauksiin eikä alkuperäiseen lähteeseen ja lopulta kukaan ei tiedä alkuperää
moodboardista on tullut esitys, ei ajattelun tai tutkimuksen apuväline

Myös luovan prosessin rooli on muuttunut. Se vaihe, joka ennen merkitsi tutkimista ja kokeilua, onkin nyt vakuuttelua siitä, että mikään ei mene vikaan. Pysytään turvallisella maaperällä - samanlaisuudessa.

Ideat rakennetaan usein takaperin eli ensin kerätään referenssit ja vasta sen jälkeen yritetään keksiä, mitä ne voisivat tarkoittaa. Aiemmin viitteet rikastivat ideaa, eivät määrittäneet sitä. Ironia on siinä, että se, mitä brändit sanovat eniten haluavansa – erottuminen – katoaa jo ennen kuin se ehtii syntyä.

MITEN voit HYÖDYNTÄÄ moodboardeja NYT

Jos haluat rakentaa moodboardin, jossa on kerroksia ja tarinaa kuvien tai asioiden taustalla, lähde tekemään aitoa tutkimustyötä. Parhaimmillaan se on penkomista: unohdettuja symboleja, vähemmän nähtyjä taiteilijoita/valokuvaajia, historian piilossa olevien helmien etsimistä. Se on katseen kouluttamista huomaamaan keskeneräisiä asioita ja kääntämään ne tietoisiksi valinnoiksi.

Photo: Unsplash, photographer Vitaly Gariev

Tee siitä väline, joka houkuttelee katsojaa pysähtymään ja etsimään johtolankoja.

Moodboard kannattaa palauttaa ajattelun argumentiksi.

Kysy jokaisen valinnan kohdalla: miksi tämä on mukana, mitä se edustaa, mitä se sulkee pois?

Kuvia ei kannata valita vain kauneuden vuoksi.

Kauneudella on arvonsa, mutta merkityksellinen moodboard rakentuu kontekstin, historian ja ajatuksen varaan.

Palauta konteksti

Palauta kuvan tai muun materiaalin konteksti lisäämällä

vähintäänkin lähde, tekijä ja julkaisuvuosi
aika ja paikka ja ilmiö, johon kuva liittyy (esimerkiksi Bauhaus, typografia, 1920-luku)
perustelu miksi olet valinnut kuvan tai muun materiaalin ja mitä se merkitsee (kulttuurinen funktio, koodi tai statusmerkitys)
vastakohta eli mitä vastaan olet sen valinnut (esim. ei pastellisävyä -> ei soft luxury -fiilistä)

Rakenna rinnakkaisia kerroksia

Hyvä moodboard voi koostua useista eri kerroksista:

aikakerros: mennyt, nykyhetki, nousevat signaalit
merkityskerros: symbolit, rituaalit, materiaalit, värisemantiikka
markkinakerros: referenssit, joista haluat erottua

Kun nämä ovat mukana, moodboard ankkuroituu aikaan ja kulttuuriin ja siitä tulee strateginen väline.

Sido päätöksiin

Moodboard ei ole vain irrallinen kollaasi some-kanavallasi, vaan runko päätöksenteolle.

Kirjaa:

mitkä elementit ovat ei-neuvoteltavia
mitkä linjat suljetaan pois
mitä oletuksia testataan

Näin moodboard toimii kompassina, joka ohjaa koko projektin suuntaa.

Rakenna offline-arkisto

Selaa kirjoja, pengo vanhoja lehtiä ja etsi materiaaleja, joita algoritmit eivät koskaan tuo eteesi. Juuri ne lähteet paljastavat sellaisia yhteyksiä ja merkityksiä, joita online-maailma ei voi tarjota.

A pile of books sitting on top of a wooden table. Antique books table desk. — Photo: PICRYL, Public domain stock photo

Käytännön CHECKLIST nykypäivän MOODBOARDILLE

Määritä kysymys. Mitä haluat tällä boardilla todistaa tai näyttää? Älä tyydy kysymään vain “miltä tämän pitäisi näyttää”, vaan “miksi tämän on tarkoitus olla olemassa”.
Kerää lähteet historiapainotteisesti. Museon arkistot, vanhat kirjat, aikakauslehdet, varhaiset mainokset, kulttuurihistoria. Merkitse aina vähintään vuosi, paikka ja tekijä.
Kirjoita miksi-lause jokaiselle elementille. Miksi tämä on mukana, mitä se edustaa – funktiota, koodia, statusta, rituaalia?
Kirjaa mitä et halua mukaan. Määritä rajat, mitä tämä ei ole. Se selkeyttää vähintään yhtä paljon kuin mukaan otetut kuvat.
Rakenna kolme eri moodboard-versiota tarvittaessa.
Tutkimusmoodboard: on hyödyllinen silloin, kun projektissa tarvitaan paljon taustamateriaalia ja perusteluja
Päätösmoodboard: on tärkeä, jos halutaan tehdä linjauksia ja rajauksia tiimille tai asiakkaalle. Mutta yksin työskennellessäsi voit yhdistää tämän tutkimusversioon.
Tyylisanasto/tyylimoodboard: liittyy enemmän visuaalisen identiteetin kehittämiseen (fontit, värit, muodot). Se ei ole moodboardin “pakollinen kolmas askel”, vaan työkalu, jos halutaan soveltaa selkeää visuaalista kieltä.
Sido strategiaan. Kirjaa selkeästi, mitä boardista muuttuu toiminnaksi: materiaalipäätökset, värit, typografia, muodot, kokeilut.
Dokumentoi lähteet. Tallenna linkit alkuperäisiin lähteisiin ja lisenssit myöhempää käyttöä varten. Se on yhtä tärkeää kuin itse kuvat.

LOPUKSI

Moodboard ei ole trendikkäiden kuvien kokoelma vaan tilaisuus kerätä havaintoja siitä, mitä ympärillämme todella tapahtuu: kulttuurisia signaaleja, materiaaleja jotka haastavat, ongelmia, jotka odottavat ratkaisua. Kun tämä työ tehdään, lopputulos saa syvyyttä ja painoarvoa.

Olemme oppineet analysoimaan kuvia ja tunnistamaan trendejä, mutta samalla olemme kadottaneet osan kyvystä tuottaa uutta. Luova työ saa painoarvonsa vasta silloin, kun se rakentuu omasta ajattelusta käsin. Ei lainaamalla valmiita ratkaisuja, vaan kulkemalla omaa polkua hitaasti, vaihe vaiheelta, ja luottamalla siihen, että prosessi itsessään kantaa.