Portrait of a woman with long brown hair wearing a black top, smiling softly in a softly blurred background.

Petran tarina

– kirjoittaja, kulttuurinen ajattelija, valokuvaaja ja juristi

Olen Petra Veikkola. Kirjoittaja, kulttuurinen ajattelija, valokuvaaja, juristi — ja ihminen, joka on pivotoinut useammin kuin uskallan edes itselleni myöntää.

Rehellisesti? About-sivun kirjoittaminen on absurdia. Pitäisi samaan aikaan olla tarpeeksi kiinnostava, uskottava ja inhimillinen, mutta mieluiten kaikki kolme samassa virkkeessä. Ja jollakin ihmeellä pitäisi pystyä kertomaan se, mistä kaikesta minä ja osaamiseni aidosti koostuvat.

Person with long hair and glasses wearing a black top, looking down.

Aloitetaan siitä mistä kaikki hyvät tarinat alkavat: naiiviudesta

Halusin juristiksi, koska halusin lisätä maailmaan oikeudenmukaisuutta. Se on edelleen tärkein arvoni ja säännöllisesti saa minut itkemään, kun kohtaan epäoikeudenmukaista käytöstä. Urani alkuvaiheessa luulot siitä, mitä juristi oikeasti tekee karisivat aika nopeasti työelämän kokemusten myötä. Ehkä olisi pitänyt rakastua vähemmän Ally McBealiin ja John Grishamiin.

Mutta en kadu hetkeäkään. Olin aluksi maahanmuuttoasioihin perehtynyt nuori virkamiesjuristi. Sitten hetken yrityskonsultti ennen kuin minusta tuli rikosasianajaja. Haaveeni työoikeusjuristin urasta toteutui yhdessä Suomen isoimmista asianajotoimistoista. Sen jälkeen siirryin konsernijuristiksi pörssiyhtiöön ja lopulta työoikeusasiantuntijaksi Suomen Kansallisoopperaan ja balettiin. Olin utelias, kaikesta kiinnostunut, intohimoinen ja innokas oppimaan kaiken. Mutta todellisuudessa kasvoin ajan myötä ulos perinteisen juristin roolista. Kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin ja erityisesti työelämän kehittämiseen ei ole kuitenkaan koskaan lopahtanut.

SEO-osaaja Petra Veikkola istuu vanhalla tuolilla ja on silittämässä koiraansa.

Saimme lapsen ja kamera liimaantui käteeni kiinni

En osaa selittää, miksi juuri kamera, koska olin aina kuullut ulkopuoleltani, etten ole kovin luova. Aloin kuvata häitä. Pienestä unelmasta tuli iso: kuvasin häitä Italiassa, pidin oman valokuvanäyttelyn, kuvani julkaistiin säännöllisesti The New York Timesissa ja kymmenissä muissa paikoissa. Yhdeksän vuotta valokuvasin ja kuvaaminen loppui aika dramaattisestikin. Lopun alku tapahtui Toskanassa, Italiassa, jossa minulta varastettiin koko kuvauskalustoni sekä kaikki perheemme matkatavarat. Ja sitten tulikin pandemia.

Siirryin seuraavaksi sujuvasti markkinointiin, brändistrategiaan ja hakukoneoptimointiin. Se oli tässä vaiheessa järkevää, loogista ja kannattavaa. Ja minua myös kiinnosti näkyvyyden ja brändin yhteys. Pinterest-markkinointia olin tehnyt jo valokuvauksen ohella koko yrittäjyyteni ajan ja sen myötä kansainvälisten asiakkaiden ongelmat tulivat vähän liiankin tutuiksi. Mutta rakastin ja rakastan edelleen todella paljon visuaalisuuden ja strategian yhdistämistä.

Pienenä täytin muistikirjat sitaateilla ja runoilla

Aina. Lukion ainekirjoitukset. Novellianalyysit, jotka olivat bravuurejani. Kirjoittaminen ei ole koskaan lähtenyt sisältäni minnekään. Se on vain odottanut, että muu elämä saisi ensin sanoa sanottavansa. Olen aina viestinyt parhaiten kirjoittamalla.

En tiedä, miksi kerron tämän vasta nyt. Ehkä koska se tuntuukin tärkeimmältä ja tärkeimmät asiat ovat pelottavimpia sanoa ääneen. Mutta siinä se on. Kirjoittaminen ei ole minulle uusi juttu. Se on se vanhin juttu.

Nyt kirjoitan siitä, miten työ, kulttuuri, brändit ja ajattelu muuttuvat. Kirjoitan ihmisille ja yrityksille, jotka haluavat ajatella selvemmin ja puhua rohkeammin siitä, mitä tekevät ja miksi sillä on väliä. Juristin tarkkuus, valokuvaajan katse ja se lapsuuden muistikirja käsinkirjoitettuine raapustuksineen…ne kaikki mahtuvat samaan lauseeseen nyt. Olen löytänyt oman punaisen lankani, joka yhdistää kaiken kokemani, koulutukseni ja aiemmat työni sekä niissä karttuneet taidot.